Salamia

Paljon on taas tapahtunut ja uusia asioita nahty.

Taalla on ollut talla viikolla tosi kuumia paivia. Yksi paiva ihmeteltiin, etta miten voi olla nain kuuma ja hiostava ja tosi tuskainen olo. Sitten meille selvisi etta lampotila oli 37 astetta. Ei siis ihme etta oli hiukan kuuma...

Keskiviikkona aloitimme tyot uudella osastolla. Olemme nyt synnyttaneiden osastolla, jossa on myos naistentauteja. Talla osastolla olemme kaikkiaan nelja viikkoa. Siella on aivan ihania pienia vastasyntyneita vauveleita. Opiskelijat yleensa jaetaan osastolla neljaan ryhmaan. Injektioiden antoon, vastasyntyneiden pesemiseen ja pukemiseen, haavojen puhdistuksiin seka synnytyssaliin.

Teetatimme taalla Huessa uudet sairaalapuvut, joten enaa ei tarvitse kayttaa pellepukuja. Osastolla ei ole erikseen mitaan pukuhuonetta. Esimerkiksi Kati kavi kerran vaihtamassa huosut synnytyssalissa. Suomessa sellaista ei ikina voisi tehda!!! Muutenkin hygieniataso on huonoa, rotat ja torakat juoksentelee sairaalan lattioilla.

Keskivikkona olimme Vietnam-Thaimaa jalispelissa. Thaimaa voitti 2-1... :( Mutta silti aivan mahtava fiilis kun katsomo oli ihan taynna ja Vietnamia kannustettiin hulluna.













Torstaina jouduimme taas pitamaan PowerPoint-esityksen, mutta talla kertaa koko luokalle. Meille taputettiin heti kun astuimme sisaan luokkaan. Taalla on vahan eri meininki kuin Suomessa; puhuimme mikkiin luokan edessa. Jouduimme yksitellen menemaan luokan eteen esittelemaan itsemme. Oppilaat sitten kyselivat meilta kaikkea mahdollista: syntyma-aikaa, harrastuksia, jne. Marja opetti vietnamilaisia oppilaita sanomaan suomeksi “Mina rakastan sinua”.

Perjantaina pidimme vapaapaivan toista, koska meidat oli kutsuttu vietnamilaisiin haihin. Siellakin aivan mahtava meno, toisenlaista kuin Suomen haat. Kaikki ottivat rennosti ja DJ soitti hyvaa musiikkia. Morsian oli todella kaunis, juhlan alussa han ei hymyillyt ollenkaan. Onneksi loppua kohti hankin rentoutui... Taalla Vietnamissa haita juhlitaan kaksi paivaa, ensin juhlii miehen suku, sitten naisen suku. Haajuhla ei ollut haaparikeskeinen vaan jotkut ihmiset lauloivat tavallaan karaokea lavalla. Myos me kavimme pyorahtamassa lavalla antaen samalla haalahjan ja lauloimme maamme-laulun. :) Ei tullut muuta mieleen.. Se oli jo toinen kerta kun lauloimme sen, koska aiemmin koulussa oppilaat ja laakari halusivat kuulla saman laulun.

Viikonlopun vietamme suurimmaksi osaksi Damin kanssa. Tanaan kavimme jo supermarketissa ostamassa huomista rantsureissua varten vahan naposteltavaa. Toivotaan ettei sada, koska muuten emme paase beahcille... Nyt taalla sataa vetta, joten ei voi tietaa mita teemme. Toivotaan ettei se taifuuni iske Hueen. Huomenna jalismatsin loppuotteluun, Thaimaa-Iran. Ollaan nyt sit vaikka Thaimaan puolella. :)

Taalla on kylla aivan mahdotonta tuo liikenne. Ei ole muuten ihan turhaan keksitty toottia kulkuvalineisiin.



Heinaseipaita on melkein jokaisessa pihassa.

Taydellinen viikonloppu ja paljon muuta ihanaa :)

Viikonloppuna meilla oli tosi paljon kaikkea tekemista. Lauantaipaiva oltiin rannalla ja paloimme kivasti... Kaisalla on edelleen aika kipeat paikat... :) Oltiin taas Thuan An beachilla ja mukana oli kaikki suomalaiset. Aivan mahtavaa. Lilluimme vedessa emmeka huomanneet ollenkaan ajankulua. Onneksi muutkin paloivat :) Suojakertoimia oli laitettu, mutta ei nakojaan riittavasti. Aika petollista, koska oli pilvinen taivas. Lauantai-iltana syotiin hyvin ja kaytiin pelaamassa bilista, kuvassa voi nahda Marjan lyovan kivea.














Sunnuntaiaamuna herattiin aikaisin, koska olimme sopineet ystavamme Damin kanssa tapaamisesta. Dam opiskelee turismia, joten puhuu aika hyvaa englantia. Dam jarjesti meille kivan paivan. Ensiksi kaytiin Dong Ba -marketista ostamassa ruokatarvikkeita. Ostimme myos vietnamilaiset riisihatut sielta, koska aurinko paistoi niin kirkkaasti ja meilla oli tuskainen olo. Kavelimme Damin kotiin ostoksien kanssa. Dam asuu yhdessa aitinsa, kahden siskon ja siskon lapsien kanssa. Aiti ja siskot olivat hyvin otettuja vierailustamme. Damin siskot valimistivat meille perinteisen vietnamilaisen juhla-aterian ja silla aikaa Sannamari ja Kati ottivat manikyyrin ja maksoivat siita 15 000 Dongia eli noin 75 senttia. Ennen ruokailua pelasimme myos korttia ja kavimme tutustumassa Damin aidin tyopaikkaan. Ruokailun jalkeen olimme vasyneita, joten menimme paivaunille. Paivaunien jalkeen otettiin taas era biljardia ja mentiin unille.

Kuvassa on Dr. Lan, harjoittelun ohjaaja ja tukemme kaikissa asioissa. Maanantai alkoi tyoharjottelun lomassa sisatautien osastolla.
Harjottelun jalkeen jouduimme tekemaan Power Point -esityksen diabeteksesta, englanniksi. Tyota teimme kolme tuntia!

Tanaan tiistaina oli viimeinen harjottelupaiva sisatautiosastolla, huomenna jatkamme synnyttaneiden osastolla. Iltapaivalla pidimme laakareille Power Point -esityksemme, jonka luulimme pitavamme muille opiskelijoille. Esitystilanne meni ihan hienosti, saimme "ykkosen" (mita ikina se sitten tarkoittaakaan:) ). Illalla menimme yhdessa sairaanhoitajaopiskelijaystavamme Chin ja hanen kavereidensa kanssa kahville. Ilta oli mukava ja tytot olivat oikein ystavallisia. Huomenna naemme osan heista uudelleen.

Huomenna menemme katsomaan Kaakkois-Aasian jalkapallon mestaruuskisoja, Vietnam -Thaimaa. Perjantaiksi meidat on kutsuttu vietnamilaisiin haihin, hotellin respan tyton veli menee naimisiin. Kerromme haista myohemmin lisaa. Nyt odotamme viikonloppua. Taalla lahella menee 2. asteen myrsky, mika toivottavasti ei osu Hueen. Alhaalla kuvassa on meidan kotikatu. Olemme hotellissa Binh Duong III.

Eka "tyopaiva"...

Tanaan olimme ekaa paivaa harjottelussa. Kun saimme hoitajavaatteet paalle, muut hoitajat nauroivat pain naamaa. :D Olimme siis karseilla tyopuvuillamme siella. Kaiken kauheuden lisaksi puvut olivat hiostavat ja jouduimme kayttamaan viela maskia (Vietnamissa on erilainen bakteerikanta kuin Suomessa). Oli siis kuuma! Opiskelijat huomasivat eroavat asumme muista, jolloin paljastimme ostaneemme asut Dong Ba -marketista. Yksi opiskelijoista sanoi: I can see. Siihen Kati viela lisasi, etta olemme ostaneet MYOS kenkamme samasta marketista. Tahan tuli vastaus: I can see that too. (Paljon kertovalla aanensavylla) Marja joutui heti laakarin silmatikuksi. Marja joutui vertaamaan laakarin ja potilaan ulkonakoa keskenaan. Paikalla oli 20 muuta vietnamilaista opiskelijaa tuijottamassa!! Tastakin selvittiin kunnialla.

Tyopaiva oli lyhyt, joten suuntasimme iltapaivaksi beachille. Siella vietimme muutaman tunnin. Menimme rannalle taksilla, koska meri on 15 km paassa Huen keskustasta. Matkalla meita tuli vastaan kuvassa nakyva elain. :) Merivesi oli alyttoman lamminta, noin 35 astetta! Jotkut paikalliset tulivat juttelemaan. Kuvassa voi nahda ananasmyyjan, joka opiskelee opettajaksi ja tienaa rahansa myymalla hedelmia.

Tassa kuvia ihanasta rannasta. :)

Illalla meilla oli viela ongelmia tietokoneen ja otokoiden kanssa. Respan poitsu tuli auttamaan meita hyonteismyrkyn ja uuden hiiren kanssa.

Aurinko paistaa ja vetta sataa

Tapasimme tanaan harjoittelun ohjaajamme. Menimme ensin vaaraan paikkaan, mutta loppujen lopuksi loysimme perille. Huomenna paasemme tositoimiin, kun menemme sisatauti-osastolle.

Ostimme tanaan pellepuvut. Siis sairaalapuvut. Naytamme naurettavilta ne paalla. Nauroimme kippurassa niille vaatteille, koska ne oli suoraan 70-luvulta. Paidat ovat valtavan isot ja housut kireat ylaosasta, mutta jarkyttavan leveat lahkeet. Siis pellepuvut. Ostimme myos karseat valkoiset kengat, jotka ovat pakolliset harjoittelussa. Nuo kaikki ja vahan muutakin ostimme Dong Ba Marketista. Se on iso torialue, mista saa oikeastaan kaikkea. Marketti haisee pahalle ja siella kauppiaat yrittavat kusettaa minka kerkeavat. Siella pitaa tinkia ja olla vain tiukkana ettei maksa ylihintaa. Tavarat ei siis ole mitenkaan hinnoiteltu vaan kauppiaat keksivat hinnat paastaan. Taytyy siis tarkkaan miettia kuinka paljon on valmis maksamaan.

<- Dong Ba

Taalla on taas yli 30 lamminta ja illalla satoi vetta. Oltiin juuri ostettu sadetakit, joten ei kastuttu kokonaan. Vain jalat ja kengat kastuivat. Vesi nousee todella nopeasti kun sataa vetta. Sadekuuron aikana vesi nousi nilkkoihin asti.

Karja ja Maisa silkkimakuupusseissa :)

Maaranpaa saavutettu, hengissa ollaan.

Lahtotunnelmia Helsinki-Vantaan lentokentalta.

Matka alkoi Helsinki-Vantaan lentokentalta keskiviikkona 10.9 klo: 20.10. Lento Bangkokiin kesti 10 tuntia. Lennolla oli mukana: Kati, Niilo, Martti ja hanen tyttoystavansa. Ainii, ja ME! Lennon loppumatka oli pelottava; lensimme ukkospilven lapi.

Bangkokin lentokentta oli valtavan suuri ja liikenne mahdoton, mutta loysimme tien Bangkokin keskustaan ja hotelliin ystavallisten ihmisten avulla. Matka meinasi tyssata jo passintarkastuksessa, koska meilla ei ollut valmiiksi varattua hotellia. Yhden paivan ajan tutustuimme Bangkokin keskustaan ja kavimme kiertoajelulla temppelissa ja joissakin liikkeissa. Illalla kaytiin uimassa hotellin altaalla ja poreammeessa, vaikka satoi vetta.

Seuraavana paivana lensimme Bangkokista Hanoihin Air Francella. Ensimmainen kulttuurishokki tuli Hanoin rautatieasemalla, kun tuli vessahata; wc:ssa oli vain reika lattiassa. WC oli todella likainen ja luultavasti sita ei oltu siivottu rakentamisen jalkeen, silta se ainakin naytti. 'Vessoissa' ei ole paperia, kasienpesumahdollisuutta, eika niita voi vetaa. Kasidesia kului todella runsaasti. Hanoista Hueen junalippu maksoi noin 20 euroa. Matkaa taitettiin reilut 15 tuntia. Junan vessa oli myoskin mielenkiintoinen, siellakin oli vain reika lattiassa. Naiset: voitte kuvitella kuinka vaikeaa on pissata kyykyssa liikkuvassa junassa.

Juna oli vuodelta miekka ja raiteet vuodelta kirves. Juna piti aivan kamalaa metelia, siella ei voinut nukkua. Tyyny ja peitto oli aivan allottavia, joten vuorasimme ne paperilla. Valituksesta huolimatta selvisimme huumorilla junamatkasta ristikoita taytellen ja korttia pelaten. Osasimme jaada junasta oikealla asemalla, vaikka emme ymmartaneet kuulutuksista mitaan, eika ihmiset puhuneet englantia.

Juna toi meidat Huen rautieasemalle. Sielta menimme Dr. Lanin varaamaan hotelliin. Olemme kuitenkin jo kerenneet vaihtamaan toiseen hotelliiin, koska taalla on tietokone. Nyt taalla Huessa on ollut taman viikonlopun vuosittainen dragonfestival. Kaduilla on paljon(!!) ihmisia, ja lapset/nuoret tanssivat ja soittavat.

Liikenne on aivan mahdotonta, taalla ei noudateta minkaanlaisia liikennesaantoja. Katu on vain uskallettava ylittaa. Mopot, autot, taksit, pyorailijat, riksat... menevat miten sattuu.

Olemme jo kokeilleet riksakyytia (polkupyora, jossa on edessa istumakori). Luultavasti se on tarkoitettu yhdelle henkilolle, mutta me kolme mahduimme siihen loistavasti. :) :)

Ollaan kayty syomassa ravintoloissa hyvaa ruokaa. Ainoastaan makuhermoja ei miellyta ihmeellinen vihrea ruohosipulin-tapainen. Olemme maistaneet kaikkea mahdollista, ei olla kartettu mitaan ruokaa. Hedelmat ovat kauniin varisia ja makuisia. Kavimme yhdessa baarissa, ja loysimme todisteita muiden suomalaisten kaynnista Huessa.

Tallaisia pikkuelaimia liikkuu hotellimme seinilla.... :)

33 tuntia matkan alkuun

Huomenna se koittaa! Lähtö nimittäin... :) Jotkut teistä ovat luuleet, että lähtö olisi tänään tiistaina, mutta eipäs hoppuilla!
Viimeinen koulupäivä takana. Paniikkia ja levottomuutta on selvästi havaittavissa. Toivottavasti ei johdu malarialääkkeistä. :) Paineet kasautuu tällä illalle, koska matkalaukku olisi pakattava yms yms. Onneksi huomenna on aikaa hankkia puuttuvia tavaroita, jos jotain on epähuomiossa jäänyt hankkimatta. Mutta kaikki PITÄISI olla kunnossa.
Jännitys tiivistyy... Toivotaan, että Bangkokissa tilanne on rauhoittunut.


Karja ja Maisa, vai miten se nyt oli :)