same same but better

Opiskelijat halusivat vieda meidat "kahville", koska lopetimme synnarilla.











Meille tarjottiin jotain ihmeellista juomaa, mika oli valmistettu kai jostain merilevasta... tai ainakin jotain sinnepain :)














Synnarilla hoitsuopiskelijoiden kanssa.










Marja pikkuisen tyttolapsen kanssa.

Now that it's raining more than ever....

Tulvan jalkeen.





















Ruokaa odotellessa Cargossa.








Tulvan yli on yritettava paasta mahdollisimman kuivana :)







Viikonloppu Hoi Anissa.

Torstaina tyopaivan jalkeen lahdimme viettamaan pidennettya viikonloppua Hoi Aniin. Matkustimme bussilla, missa oli makuupaikat! Siina olisi voinut ottaa vaikka nokoset, mutta matka kului nopeasti upeita maisemia katsellen. Matka kesti noin 4 tuntia ja puolessavalissa pidettiin puolen tunnin tauko.










Tasta alkaa 8 km pitka tunneli vuoren sisalla. Kuvasta voi bongata myos meidan kuskin :)





Kun saavuimme Hoi Aniin, meita oltiin vastassa hotellista, mihin olimme varanneet huoneen. Respan tytolla oli kyltti, jossa luki "EMILIA RAVI". Eli Kaisan toinen nimi ja Marjan sukunimi. Meidan Huen hotellin tyyppi ei muistanut meidan nimista mitaan muuta kun oli varannut huoneen. :)

Kun saavuimme hotelliin, meille sanottiin etta siella ei olekaan vapaita huoneita. He kuitenkin sanoivat etta voimme viettaa yhden yon toisessa samaan ketjuun kuuluvassa hotellissa halvempaan hintaan. Suostuimme tahan ja hotelli maksoi taksit edestakaisin. Toinen hotelli oli kuitenkin aivan karsea laava. Ajattelimme etta tassa tarvitsee olla vain yksi yo. Allottavinta oli likaiset moskiittoverkot, mitka roikkuivat sankyjen ylapuolella. Ja tosiaan siella oli vain kaksi sankya ja meita oli kuitenkin kolme. Kaisa uhrautui nukkumaan lattialla :) Perjantaiaamuna vaihdoimme takaisin alkuperaiseen hotelliin ja se oli onneksi parempaa tasoa. Siella oli myos paljon reppureissaajia.


Tassa kuvassa neljan tyton "siisti" hotellihuone...






Sannamarin saavuttua Hoi Aniin lahdimme teettamaan vaatteita. Siinahan kavi juuri niin kuin voi kuvitella jos paastaa 4 shoppailuhullua yhtaaikaa teettamaan halvalla vaatteita. Yhteensa 40 vaatekappaletta lahti tyttojen mukaan. Marja teetti 3 mekkoa, hameen, topin, shortsit, caprit, pitkat housut, 2 bikinit seka villakangastakin. Kaisa teetti 2 mekkoa, 2 hametta, 2 housut, shotsit ja villakangastakin. Molemmilla meni rahaa alle 100 euroa. Uskomatonta miten halpaa.

Hoi An tunnetaan siis raatalikaupunkina ja siella oli todella paljon turisteja. Taysin erilainen kaupunki kuin Hue. Valilla tuntui, etta turisteja oli enemman kuin paikallisia. Siella oli myos paljon hyvia lansimaisia ravintoloita ja todella hyvaa ruokaa! Ei taalla ainakaan laihtumaan paase :)

Koko torstain ja perjantain satoi vetta. Kurjaa :( Mutta se ei estanyt meita millaan tavalla tutustumasta kaupunkiin. Sadetakit vain paalle ja menoksi.

It's okay, no problem.

Paatimme ottaa neuvosta vaarin ja kirjoittaa vahan useammin tata blogia. Nyt ei ole mitaan mainittavaa tapahtunut. Vedet ovat valuneet viemareihin kaduilta ja tanaan paistoi jopa aurinko! Kati ja Marja kavivat 4 tahden hotelilla ottamassa aurinkoa ja pulikoimassa altaassa. Neidit nukahtivat aurinkoon, mutta onnekseen he eivat palaneet. Otimme perjaintain vapaaksi ja lahdemme Hoi Aniin, Huen viereiseen kaupunkiin. Siella aiomme teettaa vaatteita ja pitaa vahan lomaa. :) Hoi Aniin on noin 3-4 tunnin matka.

Toissa olemme taas nahneet leikkauksia ja meitakin pyydettiin osallistumaan leikkaukseen. Taalla ei ole mitenkaan epanormaalia, etta yhdessa leikkaussalissa on kaksi leikkausta samaan aikaan ja pienessa huoneessa on lisaksi kymmenia ihmisia. Voitte kuvitella kuinka vaikeaa isojen suomalaisten on vaistella siella ketterasti liikkuvia vietnamilaisia! Esimerkiksi eilisessa leikkauksessa oli 3-vuotias poika ja keisarinleikkaus.

Olemme olleet kolmena paivana kuuntelemassa jenkkilaakareiden luentoja. Ne ovat olleet mielenkiintoisia, koska olemme saaneet kuulla hyvaa englantia. Toisaalta asiat olivat jo itsestaanselvia. Meilla Suomessa asiat ovat samalla tasolla ellei paremminkin kuin jenkkilassa.

Leikkauksia, synnytyksia, reippailua ym...

Taalla on hieman sadellut..



Taas on varmaan jo viikko kulunut siita kun viimeksi blogia on paivitetty. Ei ole vain aikaa istua koneen aareen ja kirjoittaa... Mutta paljon on taas tapahtunut ja uusia asioita opittu.

Suurin osa taman viikon harjottelun ajasta on kulunut leikkausosastolla. Olemme paasseet katsomaan mm. keisarin leikkauksen, sappirakon poiston ja kasvaimen poiston kohdusta. Viikon mielenkiintoisin ja mieleenpainavin asia oli nahda normaali alatiesynnytys.

Oli aivan mahtavaa olla mukana synnytyksessa. Suomessa toimitaan taysin toisella tavalla, kun nainen synnyttaa. Taalla samassa synnytyssalissa voi olla kaksi naista yhta aikaa sermilla eroteltuna. Synnytysta oli seuraamassa noin 20 ihmista. Salissa oli aivan tuskaisen kuuma ja me heikot suomalaiset jouduimme valilla poistumaan sielta juomaan vetta ja istumaan hetkeksi. Itse synnytys ei tehnyt kenellekkaan pahaa, mutta salissa joutui olemaan ilman kenkia ja hiostavat sairaalavaatteet paalla ja viela hattu paassa ja maski naamalla. Huh huh. Sairaalan sisalla tuntuu olevan kuumempi ilma kuin ulkona ja happi loppuu kesken. Ei voi edes kuvitella miten tuskaista siella on viela synnyttaa! Aiti oli kuitenkin todella rauhallinen ja kaikki sujui oikein hyvin. Taalla ei ole ilmeisesti tapana nayttaa kipua. Isat eivat saa olla mukana synnytyksessa, koska jos jotain tapahtuu niin heita on vaikea rauhoittaa. Nainen synnytti 3 kg tyttolapsen. Heti synnytyksen jalkeen lapsi vietiin pois aidin luota hanen perheelleen niin etta aiti ei edes kerinnyt nahda lastaan. Naiselle tehtiin synnytyksessa valilihan leikkaus, mika oli ihan siisti toimenpide.

Aiti oli onnellinen siita, kun me suomalaiset olimme mukana synnytyksessa. Han sanoi, etta toivoo lapselle samanlaisen nenan kuin meilla on. :) Aiti sanoi myos lapsensa olevan iloinen lasnaolostamme.

Viela parikymmenta vuotta sitten istukka vietiin ja kotiin, se paistettiin ja syotiin koko perheen kesken. Nykyaan istukka viedaan kotiin, mutta se haudataan pihaan, koska sen ajatellaan tuovan hyvaa onnea.

Uskaltauduimme ensimmaista kertaa ajamaan pyorilla vilkkaan liikenteen seassa. Viime viikon tiistaina olimme tyopaivan jalkeen ystavamme Tramin (sanotaan Dam) opastamalla reissulla katselemassa Pagodaa ja jotain hautaa. Reissun pituus oli Tramin mukaan 15 kilsaa, mutta meista se tuntui paljon pidemmalta. Alussa pelotti lahtea ajamaan pyorilla, mutta massan mukana kuljettiin sujuvasti :)

Nyt on siis kuukausi takana ja tottakai meidan piti juhlistaa sita. Ostimme pari pienta kermakakkua ja muuta naposteltavaa. Vietimme iltaa koko suomipoppoon kesken. Kavimme illalla Huen parhaan 16 kerroksisen hotellin katolla. Sielta nakyi koko Hue! Mahtavat nakymat!

Lauantaiaamuna lahdimme rannalle ja aallot olivat taas aika voimakkaat, mutta se ei estanyt meita pelleilemasta meressa. Tietysti huolehdimme myos rentoutumisesta. Meidan tyttojen mukana oli myos ystavamme Trang. Meidat oli kutsuttu taidegallerian avajaisiin iltapaivalla. Siella oli hyvat tarjoilut ja paljon porukkaa.


Sunnuntaipaivaksi Trang ja tehohoitaja Huong olivat keksineet meille ohjelmaa. He veivat meidat n. 40 km paahan Huesta Thanm Tan Spa -kylpylaan. Kylpyla sijaitsee vuorten juurella. Ulkona oli monia erilaisia ja erilampoisia altaita. Yksi allas oli luonnonlahde. Allas oli muodoltaan puromainen, missa oli "portteja" Altaan lampotila vaihteli riippuen siita missa kohti allasta oli. Vedessa oli mukava rentoutua, kun lampotila oli kuumimmillaan 42 astetta. Toiset altaat oli myos mahtavia. Siella oli vesiluikumakia ja me olimme kuin pienet lapset kun paasimme laskemaan makia.



Kuvassa matkaevaita; vesimelonia ja lehteen kaarittyja katkarapuja, mitka on laitettu jonkun mosson sisaan. Niita dippailtiin chilikastikkeeseen. Ihan jees.






Nain Huessa kuivataan pyykit...















Marja jatti kirjaimellisesti oman kadenjalkensa yhden baarin seinaan :)










Onnellinen aiti vastasyntyneen tyttolapsensa kanssa. Veimme tuoreelle aidille pienen lahjan, tarvikkeita vauvalle.





















"Steriili" poyta laikkaussalissa.


Hyvat kommentoijat, voisitteko kirjoittaa oman nimenne, koska nimimerkista on hyvin vaikea arvata kuka siella kirjoittaa, kiitos.

Sairastelua ja reissailua

Tassa kuvassa olemme tyttojen kanssa Pagodassa muutaman kilsan paassa Huesta.









Vuorilla Marja ja laakariopiskelija Trang.

Viikko on taas vierahtanyt, enaa 2 kuukautta jaljella!! Aika menee tosi nopeesti, eika sita edes huomaakaan. Valilla tulee sellainen tunne etta miten me keritaan nakemaan Vietnamia kun aika tuntuu loppuvan kesken! Taytyy siis varmaan jaada tanne pidemmaksi aikaa ;)

Viime sunnuntaina olimme rannalla. Taifuuni vaikutti myos taalla, koska aallot olivat valtavia, uimaan ei edes uskaltanut menna. Vahan jalkoja kaytiin kastamassa. Rannallaolon jalkeen kiirehdimme jalkapallopeliin. Tarkoituksenammehan oli alunperin menna katsomaan Thaimaa-Iran valinen ottelu eli finaalipeli. Kielimuurin vuoksi paadyimme pronssiotteluun, Vietnam-Singapore. Vietnam voitti pelin, varmasti hyvan kannustuksemme ansiosta. :) Oli siis oikeastaan hyva juttu etta menimme vaaraan peliin, koska oli paljon kivempaa kannustaa kotijoukkuetta...

Harjottelu on jaanyt vahemmalle huomiolle sairastelun vuoksi. Marja aloitti sairastelun sunnuntai-maanantai valisena yona. Kaisa ja Kati tulivat hyvaa vauhtia perassa, seuraavana yona. Eli ripuloimme ja oksentelimme reippaasti. Ei voi tietaa mista sen saimme, ehka se oli joku ruokamyrkytys. Taalla nimittain ihan hyvissakin ravintoloissa juoksentelee rottia lattioilla. Hyi. Kaisan tauti kesti perjantaihin asti, mutta muut selvisivat vahemmalla.

Viereisessa kuvassa on Niilo ja Marja synnytysosastolla.

Eilen

lauantaina olojen kohentuessa olimme vuorilla ja vierailimme yhdessa Pagodassa. Menimme kahden sairaanhoitajan ja yhden laakariopiskelijan skoottereilla vuorille n. 10 kilometrin paahan.Vieressa kuva meista vuorilla. Vuoren juurella oli aivan ihana pieni munkkien yhteiso. He ovat rakentaneet kivoja siltoja lampien paalle ja muutenkin pitaneet tosi hyvaa huolta paikasta. Tosi rentouttava ja rauhallinen paikka.

Tassa Kaisa on motobiken kyydissa, kovaa mentiin!









Ja TE, jotka jaksoitte lukea tahan asti voitte nyt kommentoida tekstia. Kiitos!