Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Meidän aikamme Vietnamissa päättyi haikeissa tunnelmissa, mutta uudet seikkailut Laosissa, Kambodzassa ja Thaimaassa alkoivat.

Viimeisenä iltana olimme tehneet kuvakokoelman reissun aikana otetuista kuvista. Annoimme taulun muistoksi Brown Eyesiin ja se saikin siellä oikein kunniapaikan. Kaikkein pahimmalta tuntui hyvästellä Tram, Quy, Phu, Viet sekä Carles.

Carles oli edellisenä päivänä kutsunut meidät kotiinsa syömään ja hän valmisti meille paellaa ( Carles on siis kotoisin Espanjasta... )

Viimeisenä iltana oli oli todella vaikeaa lähteä hotellille Brown Eyesistä ja ilta venyikin aamuun asti vain jutellen ystävien kanssa viimeistä kertaa. Yöttömän yön jälkeen lahdimme samoilla silmillä perjantaiaamuna bussilla kohti Laosia.

Meitä tultiin hakemaan meidän hotellin edestä minibussilla, mutta kaiken ahtaamisen jälkeen Kati ei mahtunutkaan bussiin. Meille muille kerroottin että tapaamme Katin kun vaihdamme bussia Dong Hoissa. Matka kesti sinne noin pari tuntia. Kati luuli että tapaamme hänet aivan hetken kuluttua, mutta ilmeisesti Katille kerrottiin eri tarina... Kun tavattiin Kati Dong Hoin bussiasemalla, Kati oli aivan kauhusta kalpea. Hän luuli ettei enää ikinä näkisi meitä. Jotkut tyypit oli kyselleet Katilta passia, rahaa ja matkalippua, mutta eihän Katilla mitään ollut mukana, koska kaikki Katin tavarat oli meidän bussissa. Ja Katilla puolestaan oli Niilon rinkka. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Tapasimme siis Katin Dong Hoissa ja siellä vaihdettiin bussia ja matka jatkui Laosin rajalle. Rajalla tarkastettiin passit ja ostettiin viisumit ( 35$)

Matka kokonaisuudessaan kesti n. 12 tuntia. Olimme perilla Savannakhetissa kuudelta illalla. Bussi jätti meidät bussiasemalle ja sieltä otimme paikallisen tuktukin Leena Guesthouseen. Siellä oli sopivasti meille 2 huonetta. Sannamari jatkoi Savannakhetista suoraan matkaa Bangkokiin.

Seuraavana päivänä tutustuimme paremmin kaupunkiin, mutta eipä siellä paljon nähtävää ollut. Todella pieni kaupunki. Päätimme jatkaa samana päivänä matkaa etelään, Pakseen.

Laosissa on täysin erilaista kuin naapurimaassa Vietnamissa. Laosissa on todella chilli meno. Kaikki on niin ihanan rauhallista. Laosia kuvaa kaikkein parhaiten sana kiireettömyys. Ihmisiä ei paljon liiku kaduilla. Laosissa onkin vain 5 minjoonaa asukasta verrattuna Vietnamin 84 miljoonaan... Kukaan ei yrittänyt väkisin tyrkyttää mitään. Ihmiset olivat sielläkin mukavia ja ystävällisiä. Huomioimme, että Laosissa äännetään englantia paremmin kuin Vietnamissa. Ja ihmiset ovat hieman isompikokoisia. Vietnamissa ei näkynyt yhtään ylipainoista ihmistä, kaikki oli niin langanlaihoja.

Menimme Savannakhetissa yhteen travel agencyyn suunnittelemaan meidän matkaa eteenpäin. Siellä paikan päällä tajusimme, että meillä ei millään riitä aika kaikkeen siihen mitä olimme suunnitelleet. Kuin sattumalta Kati ja Marja saivat tekstiviestit että meidät lennot Phnom Penhistä Bangkokiin on peruttu. Enää ei siis tarvinnut kiirehtiä pää kolmantena jalkana Kambodzaan. Päätimme yhteistuumin, että otetaan nyt kaikki mahdollinen irti Laosista, koska emme millään kerkeä nähdä molempia maita. Harmittaa, että Kambodza jäi näkemättä, mutta se tarkoittaa sitä, että jokin erittäin hyvä syy palata :)

Travel agencyssa eräs laosilainen poika kertoi meille että hänellä on aivan uusi auto ja hän ehdotti että hän voi heittää meidät Pakseen. Tämä sopi meille oikein hyvin. Kyllä normaali autokyyti voittaa aina paikalliset bussit. Lähdimme siltä istumalta ajamaan kohti Paksea. Matka kesti noin 3 tuntia. Olimme Paksessa 2 yötä ja kävimme mm. tutustumassa yhteen temppeliin, mikä sijaitsi jonkin matkan päässä vuoren juurilla.

Paksessa varasimme matkaliput 4000 islandille. Paikka sijaitsee etelä-Laosissa, aivan Kambodzan rajalla. Matkustimme pienellä bussilla Paksesta muutaman tunnin ja loppumatka saarille mentiin pienellä paatilla.

Perillä etsimme yöpaikan ja ppäädyimme taas guesthouseen. Saari oli täynnä bungaloweja, mutta meidän huoneessa oli kuitenkin suihku ja vessa, tosin manuaalikäyttöinen. 4000 saarella ollessamme kävimme katsomassa isoja vesiputouksia ja kävimme Kambodzassa bongailemassa villejä delfiinejä. Saimme käydä Kambodzan puolella lyhyen aikaa ilman viisumia. Nyt voimme siis sanoa käyneemme Kambodzassa myös! :)

Kyllä Laosissa mieli lepäsi. Jos joku oikeasti haluaa lähteä rentoutumislomalle niin kannattaa ottaa suunta Laosiin. Laos on kaikista käymistämme maista kehittymättömin. Sieltä ei läydy mitään uutta teknologiaa. Emme siis todellakaan suosittele paikkaa aivan kaikille hienohelmoille.

4000 saarella olisi voinut olla pidempäänkin, mutta meillä oli aikaa vain yksi yö. Palasimme siis seuraavan päivänä Pakseen, olimme yön Paksessa ja sitten otimme bussin Bangkokia, Thaimaata kohti. Matka kesti Bangkokiin yhteensä noin 18 tuntia. Jouduimme vaihtamaan bussia välillä. Bussissa oli aivan jäätävän kylmä. Ei tullut nukkumisesta mitään kun paleli niin kovasti koko matkan. Bussissa oli meidän yllätykseksi ruokatarjoilu! :)

Bangkokissa otimme taksin ja suuntasimme yhteen valitsemaamme hotelliin, mutta se oli täynnä. Toisessa hotellissa oli sitten tilaa. Ensimmäisenä päivänä Bangkokissa tutustuimme hieman kaupunkiin ja kävimme Bangkokin korkeimman rakennuksen huipulla (Baiyoke Sky Hotel). Rakennuksessa oli 84 kerrosta. Mahtavat näköalat!

Seuraavaksi päiväksi olimme varanneet reissun tiikeritemppeleille. Reisuun kuului myös käynti floating marketissa ja käärmefarmilla. Floating market on siis kauppa-alue, jossa kuljetaan veneillä tai siis sellaisilla pienillä matalilla paateilla. Käärmefarmilla katsoimme kobrashown ja Kati sai pidellä pythonia niskassa. Kobrahan oli tullut meille aikaisemmin hyvinkin tutuksi, koska olimme syöneet sellaisen! Reissu päättyi tiikeritemppeleille. Saimme silittää tiikereitä ja meistä otettiin valokuvia. Munkit ovat kasvattaneet tiikereistä kesyjä. Temppeleillä oli myös muita eläimiä vapaana ja me kuljimme niiden seassa.

Seuraavana päivänä, lauantaina lähdimme ostoksille Bangkokin suurimmille markkinoille. Siellä iski kaikkiin kauhea ostovimma. Kaikki oli niin halpaa.....

Bangkokissa ollessamme kävimme söymässä kerran mäkissä. Pakkohan se oli testata että onko samanlaista kuin suomessa. Ja aikalailla samalta maistui. Sieltä saa muuten cheesy friesseja eli ranujen päälle voi ottaa hulluna juustokastiketta. J Ei niitä paljoa pystyny syömään!

Sunnuntaina käytiin parturissa MBK:ssa värjäämässä ja/tai leikkaamassa tukat. Iltapäivällä jätimme Bangkokin taakse ja lähdimme junalla kohti Ko Phi Phiä. Bangkokin rautatieasemalla tapahtui reissun ainoa takaisku kun Marjalta pöllittiin mm. kamera ja puhelin. Harmillisinta on se kun menetimme noin 1000 kuvaa mitä ei oltu tallennettu minihkään. Kameroita ja puhelimia saa aina uusia, mutta kuvat ovat nyt vain muistoissamme.

Matkustimme siis Bangkokista junalla Surat Thaniin. Sieltä jatkoimme matkaa bussilla Krabille. Krabilta menimme laivalla Ko Phi Phille. Junamatka oli erittäin mielenkiintoinen kun samassa makuuvaunussa oli 30 muuta tyyppiä nukkumassa! Matka kesti kokonaisuudessaan noin 20 tuntia.

Ko Phi Phi on nuorten paratiisi. Ei siellä kovin montaa yli kolmekymppistä näkynyt. Päivällä otettiin aurinkoa ja iltaisin oli beach partyja. Järjestään joka paikassa oli illalla fireshow eli thaipojat taiteilivat mm. palavien keppien kanssa. Heillä oli myös palava hyppynaru ja illan päätteeksi pidettiin limbokisa. Ja tottakai limbo oli tulessa. Järkyttävän notkeita ne thaipojat oli. Palava limbo oli heidän polven tason alapuolella ja silti he onnistuivat limboamaan sen alta.

Yhtenä päivän kävimme tutustumassa The beach-leffan kuvauspaikalle Maya Baylle ja kävimme myös monkey islandilla syöttämässä apinoille banaaneja. Snorklasimme kilpikonnien ja erilaisten kalojen kanssa ja näimme myös Nemon. Oltiin etsimässä Nemoa ja löydettiin! J Koralliriutat oli myös aivan mahtavan näkösiä.

Aika kului aivan liian nopeasti. Emme olisi millään halunneet lähteä takaisin Suomeen. Muutaman päivän ruskettumisen jälkeen lähdimme yhdeksi yöksi Phuketiin. Matka junalla, bussilla ja laivalla kesti niin tuhottoman kauan, että päädyimme paluumatkaksi helpompaan vaihtoehtoon: lentokoneeseen. Lentäen matka taittui reilussa tunnissa ja samana päivänä lennettiin takaisn Suomeen. Siinähän kävi sillä tavalla, että meidän lento Suomeen oli muutettu. Meidän olisi pitänyt lähteä jo aikaisemmin, mutta meille ei ilmoitettu asiasta mitään. Marjan isälle ilmoitettiin vain lentoasemalla, että tytöt eivät ole siinä koneessa missä piti. Mutta taas oli onni matkassa ja lopulta kaikki kääntyi hyvin. Mahduimme seuraavaan lentoon Suomeen. Eli samana päivänä kuin oli alun perin sovittu.

Onneksi meillä oli parin viikon loma Vietnamin jälkeen ennen kuin palasimme Suomeen. Oli huomattavasti pehmeämpi laskeutuminen. Heti Vietnamin jälkeen olisimme olleet varmaan aivan rikki.

Emme vaihtaisi tätä kolmea ja puolta kuukautta mihinkään muuhun. Kerrassaan mahtava reissu! Kiitos kaikille, jotka jollain tavalla oli osallisena matkaan. Ja kaikille ketä tapasimme matkan varrella. Ja kiitos myös kaikille jotka olvat jaksaneet lukea blogia tähän saakka! :)

Kaisa ja Marja kiittää ja kuittaa :)

Goodbye Vietnam

Kaikki hyva loppuu aikanaan. Harmillista... Tanaan on meidan viimeinen paiva Vietnamissa. Tunnelmat on erittain haikeat ja varmasti illalla tippa tulee linssiin. Ollaan varmoja etta tulee ikava meidan ihania ystavia taalla Vietnamissa. Inhottavaa ajatella etta ei ehka ikina nae heita uudelleen.Mutta kerrotaan nyt viela vahan mita tassa viimeisen viikon aikana on tapahtunut.

Viikon kohokohta oli ehdottomasti se etta me juotiin kaarmeen verta ja Marja joi sykkivan sydamen riisiviinan kanssa. Oli ihan sairaan pahaa mutta tulipahan kokeiltua. Idea tohon kaikkeen lahti itseasiassa yhdelta kirurgilta. Dr. Binh kertoi meille viikko pari sitten etta sellaista voi tehda, joten hullut suomalaiset tottakai halusivat kokeilla. Mukana oli myos meidan lastentauteja ohjaava laakari Dr. Phuong eli tunnetummin meidan keskuudessa Miss Piggy. Yhdennakoisyyden voitte nahda sitten kuvista.

Tosiaan ei me pelkkaa verta ja sydanta syoty vaan koko kaarme. Siita oli tehty monta eri ruokalajia. Syotiin erikseen nahka, sisaelimet, selkaranka, liha. Niista oli tehty mm. soppaa, salaattia, spring rollsseja ja muita sooseja. Ihan syotavaa oli mutta ehka yksi kerta riittaa...

Kaarme tuotiin elavana meidan eteen ja naimme kuinka myrkyt otettiin hampaista pois ja kuinka se tapettiin ja veret valutettiin riisiviinaan. Meidan porukalle oli siis 1 kaarme, joten vain yksi sai nielaista sydamen. Marja onnekkaana voitti arvonnan Katia vastaan :) Muut eivat olleet innokkaita ollenkaan.

Sunnuntaina kavimme vihdoin ja viimein CITADELISSA! Se on Huen tunnetuin nahtavyys ja olihan siella kaytava. Juttu oli jo aivan surullisen kuuluisa, etta me ei oltu kayty siella kolmen kuukauden aikana. Otettiin siis ystavamme Tram mukaan nayttamaan paikkoja ja se jalkeen menimme taas syomaan hanen kotiinsa.

Illalla veimme orpokodin lapset puistoon ja siella pelleiltiin pallomeressa ja ajettiin minicycloilla. Sannamari ja Kati on vapaaehtoisina opettaneet siella englantia ja sitten ollaan tehty lasten kanssa myos muuta hauskaa kuten tehty heille ruokaa ja laulettu karaokea. Lapset ovat aivan ihania ja todella iloisia. He ovat ottaneet meidat tosi hyvin vastaan.

Maanantaina soimme krokotiilia, pupua ja sammakkoa.

Eilen saimme Vietnamin covermentin sertifikaatit harjoittelusta. Meilla oli siis tallainen closing ceremony jossa oli puheita ja jaettiin lahjoja puolin toisin. Meilta jai paljon yli kasidesia ja maskeja ja hanskoja, joten annettiin me kaikki sairaalan kayttoon. Saa nahda osaako ne kayttaa desia...

Huomenna aamulla kuudelta otetaan suunta kohti Laosia. Menemme ensin bussilla noin 12 tuntia Savannakhetiin. Sen jalkeen lahdemme etela Laosin kautta Kambodzaan ja Phnom Penhista meilla on lennot Bangkokiin. Loppuaika vietetaan Thaimaassa ja 22. paiva on lennot Suomeen.


Kiitos Vietnam.

Taydelliset synttarit

Elikkas minullahan oli eilen synttarit. 22 vuotta tuli tayteen ja kaverit oli jarjestany mulle ihan parhaat synttarit. Kaikki tuli mulle yllatyksena. En aavistanut niiden suunnitelmia missaan vaiheessa.

Aamulla ensimmaisena Kati ja Annukka pamahtaa hotellin ovesta sisaan laulaen 'paljon onnea vaan' ja mukana heilla oli pieni kakku. Kakku oli hieman karsinyt Katin kasittelysta mutta hyvaa oli :) Kati joutui siis hyppimaan tulvissa kun oli hakenut kakkua, joten se oli pyorinyt pakkauksessa ympari kerran jos toisenkin...

Iltapaivalla mulle sanottiin etta viidelta on ohjelmaa, varaudu laittamaan bikinit vaatteiden alle. Olin hieman hammentynyt enka osannut yhtaan odottaa mita mun taytyy tehda bikinit paalla kun ulkona on kylma ja vetta sataa!!! Mutta Miika ja Mari vei mut SAUNAAN!! Oltiin melkein koko suomiporukalla yhden hotellin saunassa pari kolme tuntia :) Hotellissa oli myos poreallas ja sotkettiin vedella niin paljon etta hyva ettei porttikieltoa saatu. Mutta eipa silla valia koska viikon paasta lahdetaan jo pois...

Saunan jalkeen mentiin suoraan syomaan tuttuun valimeren ravintolaan. Me tunnetaan paikan omistaja Carlos ja siella on hyvaa ruokaa joten ma halusin syoda synttaripaivana siella. Carlosille ei oltu tietaakseni kerrottu mun synttareista mitaan, mutta jotenkin se oli saanut niista tietaa, koska mulle oli tehty kakku missa luki mun nimi ja paivamaara :)

Illallisen jalkeen kaytiin laittamassa mekot paalle ja suunta kohti Brown Eyesia. Tytot yritti koko ajan hoputtaa mua, mutta ma en ymmartany mika kiire meilla oli. Paikan paalla selvisi miksi meilla oli kiire. Mulle oli jarjestetty yllaribileet Brown Eyesiin. Meilla on tosi hyvia ystavia siella joten oli ihanaa kun kaikki oli paikalla. Ja paljon muutakin porukkaa oli kutsuttu paikalle. Seinilla oli Vietin tekemat julisteet mulle ja Tram oli tehnyt jonkin harvelin mm. tekoruusuista. Tramin harvelista paljastui KOLMAS synttarikakku! Siina oli myos kaikki tekstit kohdallaan ja kynttilat ja kaikki...

Kaikkien yllatykseksi baarissa oli 3 suomalaista poikaa ja 1 vanhempi suomalainen mies. Parhaimmillaan siella oli siis 13 suomalaista kun meita oli 9 :) Suomipojat tiesi noista mun synttareista jo aikaisemmin ja oli hommannut mulle pienen lahjan. Tytot oli pyytany baarin omistajia hankkimaan juhliin suomibiiseja, joten tunnelma oli katossa kun Cheek ja Elastinen ja Popeda soi :)

Mutta siis loistava paiva ja ilta. Ihan parasta on viettaa synttareita Vietnamissa :)

-Marja

Pidennetty viikonloppu Saigonissa

Lahdimme torstai-iltana lentaen kohti Ho Chi Minh Citya. Vietnamilaiset kutsuvat kaupunkia edelleen Saigoniksi. Se on Vietnamin suurin kaupunki ja asukkaita on noin 6 miljoonaa. Olemme todella tyytyvaisia, etta lahdimme reissuun, koska muutoin olisimme jaaneet paljosta paitsi. Nyt olemme nahneet Vietnamia vahan joka puolelta. :)

Meilla oli valilla sellainen tunne kuin emme olisi olleetkaan enaa missaan Vietnamissa vain jossain suuressa lansimaisessa kaupungissa. Saigon on todella paljon kehittyneempi verrattuna muuhun Vietnamiin. Saigonissa oli suuria ostoskeskuksia ja korkeita pilvenpiirtajia. Kaunis kaupunki.

Kavimme tutustumassa yoelamaan, mutta olemme todella pettyneita ja pienessa sokissa. Saigonissa nakyy prostituutio paljon enemman kuin muualla. Todella allottavaa. Valkoiset vanhat miehet olivat vietnamilaisten pikkutyttojen kimpussa. Jopa Lonely Planet kertoo joidenkin ravintoloiden olevat tunnettu prostituoiduista.

Perjantaina kavimme ensimmaista kertaa elokuvissa Vietnamissa. Katsoimme uuden James Bondin. Meidan omasta pikku Huesta kun ei leffateatteria loydy.

Lauantaina menimme Saigonin elaintarhaan. Emme olisi edes tietaneet paikasta ellei ystavamme Quy olisi sita meile suositellut. Elaintarhassa oli kivoja tiikereita, kaarmeita, kilppareita, sarvikuonoja, apinoita ym... Saimme syottaa porkkanoita norsuille :)


Lampotila oli koko viikonlopun ajan paalle 30 astetta ja aurinko paistoi kuumasti. Ilma oli todella kuiva. Heti kun astuimme koneesta ulos Huen kentalle tunsimme, miten kostea ilma Huessa on. Kosteusprosentti varmaan paalle sata!!! Taalla oli kuulemma satanut koko viikonlopun...

Hipshei!

Eilen mietimme tyttojen kanssa, etta mitahan sita tekisi viikonloppuna. Aluksi oli tarkoitus lahtea lahikaupunkiin Da Nangiin. Joku heitti villin vaihtoehdon etta mennaan Saigoniin, niin tulee nahtya myos etela Vietnamia! Seuraavassa hetkessa olimme hotellin aulassa ja aulapoika Saukko varasi meille lentoliput. Tanaan illalla on siis lahto Saigoniin, Vietnamin suurimpaan kaupunkiin.

Viikonloppuna vierailimme orpokodissa ja kavimme ostelemassa matkamuistoja paikallisella torialueella.

Lahetimme matkalaukut tanaan Suomeen. Sekoilimme postissa hulluna koska emme ymmartaneet mita virkailija halusi meidan oikein tekevan laukuille. Olimme pakanneet laukut hyvin hotellilla, mutta jouduimme avaamaan laukut ja kirjaamaan yksitellen joka ikisen tavaran. Erityisesti Marjalla oli ongelmia laukun uudelleen jarjestelemisessa. Jarki siina meinasi menna, mutta muutaman tunnin kuluttua paasimme pois.

Tanaan Vietnamissa juhlitaan opettajien paivaa. Oppilailla on tapana vieda opettajille kukkia ja juhlia paivaa yhdessa laulaen. Mekin muistimme vietnamilaisia opettajiamme kukilla ja jalleen kerran paasimme esittamaan Maamme -laulun. Lastenosaston harjoittelua on jaljella enaa kaksi viikkoa.

aika loppuu kesken

Lomaviikon jalkeen on taas tapahtunut kaikenlaista. Oli kylla ihanaa taas palata takaisin Hueen, koska kaupunki tuntuu niin omalta ja oli mukavaa nahda ystaviamme pitkasta aikaa. Marja ja Sannamari saivat heti 'tatuoinnit' kasivarsiin :)

Aloitimme tyoskentelyn lastenosastolla , mutta meita ohjaava laakari halusi meidan tutustuvan ja oppivan pediatriasta enemman teoriassa. Saimme valtavan suuren kirjan luettavaksi, mutta englanninkielista opusta oli todella vaikea lukea. Paatimme opiskella asiat aiheen mukaan suomeksi.

Meille tuli viikonloppuna 2 kuukautta tayteen Vietnamissa. Aloimme jo viime viikolla heti loman jalkeen suunnittelemaan koko suomiporukalle bileita sen kunniaksi. Paatimme varata meidan hotellin ylimmasta kerroksesta penthouse-huoneen. Huone oli tilava meille kaikille ja sielta loytyi syos valtavan iso parveke.

Alkuillaksi olimme varanneet poydan ja tehneet ruokatilaukset valmiiksi tuttuun intialaiseen ravintolaan. Olimme kutsuneet pirskeisiin myos suomalaisen tyton, jonka olimme tavanneet aiemmin paivalla. Me ollaan oltu jo pari kuukautta Vietnamissa emmeka aiemmin ole tormanneet suomalaisiin turisteihin. Mutta nyt parin viikon aikana olemme nahneet yhteensa 12 suomalaista eri puolilla Vietnamia.





Sunnuntaina menimme Tramin kanssa tutustumaan lisaa Huen turistikohteisiin. Kavimme kahdella kuninkaallisella haudalla. Tram opiskelee siis turistioppaaksi ja haluaa nayttaa meille paikkoja. Onkohan hyva juttu jos turistioppaalla on autossa matkapahoinvointia?? Kavimme kiertueen jalkeen syomassa Tramin kotona ja illaksi meille oli muita suunnitelmia. Ystavamme Quy ja Viet veivat meidat kahvilaan Citadelin sisapuolelle. Kahvilassa oli krokotiili ja apina.

Maanantai-iltana menimme porukalla laulamaan karaokea. Taalla on hieman erilaista tuo touhu. Taalla varataan ryhmalle yksityisesti huone jossa on singstar-tyyppiset karaokevehkeet. Musiikki soi todella kovaa ja laulusuorituksen jalkeen saa pisteet ruudulle.

Talla viikolla teime kierroksen lastenosastolla, mutta emme varsinaisesti tehneet toita. Tanaan olimme konferenssissa, mika oli tarkoitettu lahinna laakareille. Ei siella ollut muita opiskelijoita. Siella oli eurooppalaisia professoreja luennoimassa ja meilla oli sellainen tunne etta olemme aivan vaarassa paikassa. Professorit ja luennon kuuntelijat olivat pukeutuneet pukuihin ja jakkuihin. Meilla oli perus rennot vaatteet... Valitauolla tarjoiltiin kahvia ja pasteijoita ja mekin paasimme osingoille. Loppuseremonian jalkeen oli luonastarjoilu. Aamun luentojen jalkeen kavimme hotellilla paikkareilla ja palasimme toiselle luennolle iltapaivaksi.

Reissuviikko

Paatimme tyttojen kanssa lahtea viettamaan lomaa Pohjois-Vietnamiin. Parasta lomailussa on se, etta ei tee mitaan suunnitelmia eika varaile etukateen mitaan. Meidan oli tarkoitus lahtea lomareissulle heti perjaintaina toiden jalkeen, mutta suunnitelmat muuttuivat heti alkuunsa. Marja tuli kipeaksi, kuume nousi lahes 40 asteeseen joten oli jaatava Hueen muutamaksi paivaksi. Kaisalla oli myos kuumeinen olo sunnuntaina, mutta maanantaina paatettiin lahtea reissuun vaikka osalla porukasta oli viela aika heikko olo.

Lahdimme siis maanantai-iltana kuuden aikaan sleeping bussilla kohti Hanoita. Meilla ei ollut tassa vaiheessa viela muita suunnitelmia. Kun saavuimme Hanoihin tapasimme eraan hotellin tyontekijan, jonka hotellista pystyi varaamaan matkoja eripuolille Vietnamia. Han lupasi maksaa taksin hotellille Hanoin keskustaan. Ja tamahan kavi meille oikein hyvin.

Hotellin yhteydessa oli travel agency ja saimme varattua siita sopivasti pakettimatkan Halong Baylle. Juuri meidan tuurilla matka Halong Baylle lahti parin tunnin kuluttua saapumisestamme. Varasimme Deluxe-paketin (alle 100$), eli kaikkein kalleimman, mutta olemme erittain tyytyvaisia valintaan. Kaikki oli mahtavaa, ja kaikki meni nappiin. Taydellista. Toisaalta ajatellen meilla tytoilla oli hauskaa koko ajan, etta ei viitsitty nipottaa turhista.

Lahdimme Hanoista minibussilla Halong Baylle. Matka kesti n. 3-4 tuntia. Samalla reissulla oli tosi hyvia tyyppeja, mika auttoi matkan onnistumista. Reissulla oli mm. mukavia amerikkalaistyttoja seka australialaisperhe, johon kuuluu aiti, isa ja 4 poikaa. Pojat olivat 17-24 -vuotiaita. 4 tunnin minibussimatkan (ja muutaman hauskan hetken) jalkeen suunnistimme laivalla kohti Cat Ba kansallispuistoa. Kavimme tippukiviluolassa seka uimassa kunnon tursimorannalla. Ilta ja yo vietettiin laivassa.

Seuraavana aamuna lahdimme varhain kanotoimaan. Kaisan ja Marjan yhteispeli ei oikein toiminut kanootin kanssa. Mutta hauskaa silti oli. :) Hermot vain meinasi valilla palaa......

Kanotoinnin jalkeen lahdimme pyorailemaan vuorille. Mahtavat maisemat! Pyorailimme n. 6km. Pyoralenkin jalkeen takaisin laivaan ja matka jatkui kohti Monkey Islandia (Apinasaari). Saarella oli villeja apinoita ja otimme niista paljon kuvia. Infoboy kaski olla menematta liian lahelle, koska apinat olisivat voineet kayda paalle.

Soimme koko Halong Bay -reissun ajan vain meren antimia, maistoimme jopa mustekalaa!! Mutta suurimmaksi osaksi emme tienneet, mita soimme. :)

Seuraavaksi yoksi meille oli varattu hotelli Cat Ba -saarelta. Hotelli oli saaren paras. Siina oli vissiin 13 kerrosta ja upeat nakoalat. Illalla lahdimme aussipoikien ja amerikkalaistyttojen kanssa viettamaan iltaa.

Jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan pakotimme pojat laulamaan australian kansallislaulun koko yleisolle. Naytimme ensin itse esimerkkia laulamalla Maamme -laulun. :) Tormasimme Cat Balla pariin suomalaispoikaan, jotka antoivat meille suomalaisvahvistusta lauluesitykseen. Rohkeimmat uskaltautuivat maistamaan myos vietnamin kuuluisaa riisiviinaa, jota tarjoiltiin shottilaseista ja jonka tarjoilija kaatoi epamaaraisesta kanisterista tiskin alta!!!!!!!! Uskaliaimmat kavivat keskella yota myos uimassa.

Seuraavana paivana alkoi matka takaisin kohti Hanoita. Talla kertaa minibussi oli aivan tapotaynna ihmisia, joten 3 tuntia, vasyneena istuen, liian pienilla penkeilla, oli tuskaista. Meidat jatettiin minibussissa ensimmaisena pois Hanoissa, koska infoboy kertoi meilla olevan kiire
lentokentalle. Me olimme vain, etta HA?!?!! :) Laskimme, etta 8 paivan reissulla olimme vain 3 yota hotellissa, muut yot vietimme joko junassa, laivassa tai bussissa. Eli lentokone on ainoa kulkuvaline, jota emme kayttaneet :)

Hanoissa varasimme samantien matkan kohti Sapaa. Lahdimme siis yojunalla jatkamaan matkaa. Olimme Lao Cain juna-asemalla n. 5 aamulla. Lao Cai sijaitsee Pohjois-Vietnamissa, aivan Kiinan rajalla. Olemme siis kayneet 500 metrin paassa Kiinasta!! Matka jatkui Lao Caista minibussilla Sapan vuoristokylaan. Sinne oli matkaa 38 kilometria.

Heti aamusta lahdimme kavellen pieneen kylaan, vuorten juurelle. Matkaa taitettiin 6 km. Oppaamme kertoi, etta Sapassa on yhden paivan aikana 3 vuodenaikaa. Aamulla on todella kylma, sitten sataa ja lopulta on ihan lamminta. Koitapa tassa saassa sitten pukeutua oikein! :) Sapassa tarvitsimme siis myos pitkia vaatteita, koska aamuisin oli vain 12 astetta. Meidan harmiksemme satoi melkein koko ajan vetta. Mutta smurffipuvut paalla oli hauska taittaa matkaa. Siis meilla kaikilla oli samanlaiset sadeviitat. :)

Pienessa kylassa alhaalla oli upea vesiputous ja kavimme katsomassa paikallisten teatteriesitysta. Onhan se alaspain meno helppoa, mutta kaiken jalkeen taytyi kiiveta takaisin ylos ja hotellille. Loppu paiva oli vapaata ja rentoa oleskelua. Paatimme lahtea tutustumaan kaupunkiin. Mukaan tarttui huiveja ja rannekoruja. Rankan paivan jalkeen menimme ajoissa nukkumaan ja ihanien paksujen peittojen alle.

Hyvin nukutun yon jalkeen lahdimme seuraavana aamuna trekking -reissulle. Talla kertaa vaelsimme vuoristossa 11 km. Oli muuten jalat hieman kipeina seuraavana paivana. Valilla kuljimme pienia kuraisia kinttupolkuja pitkin ja valilla ylitimme horjuvia siltoja. Valilla tuntuu, etta me tyton harrastamme taalla juuri niita extreme -lajeja, joita DIAKin vakuutus ei korvaa... Tallakin reissulla satoi vetta ja tiet seka tytot olivat todella kuraisia. Sannamari oli ainoa meista, joka vetaisi tyylikkaat lipat kuravelliin. Muilla oli ainoastaan jalat kurassa. Kavimme hotellilla hieman puhdistautumassa ja matka jatkui taas yojunalla Hanoihin. Olimme siis koko reissun ajan liikkeessa. Emme pitaneet mitaan rentoa lomaa, vaan yritimme ottaa kaiken irti Pohjois-Vietnamista, minka vain kerkesimme.

Sapan jalkeen paatimme olla yhden yon hotellissa Hanoissa. Meilla oli siis 2 paivaa aikaa tutustua Vietnamin paakaupunkiin. Kavimme tutustumassa Ho Chi Minh -museoon seka kilpikonna lampeen. Illalla kavimme tottakai Bia Hoi Cornerissa juomassa maailman halvinta kaljaa (3000 dongia lasi, siis 13 senttia). Pahaa litkua se oli, mutta olihan se testattava.

Toisena paivana kavimme katsomassa Water Puppet Theater -esityksen. Se on kuuluisa nukketeatteriesitys veden paalla. Siella soitettiin vietnamilaista kansanmusiikkia. Esitys kesti n. 45 min. Enempaa ei varmaan oltais jaksettukaan katsoa, kun vasyneita oltiin. Mutta todella mielenkiintoista. Sitten taas matkustettiin sleeping bussilla takaisin Hueen.

Olemme kuulleet, etta taalla Vietnamissa on ollut pahoja tulvia. Ihmisia on kuollut ja monet ovat jaaneet kodittomaksi. Itse olemme saastyneet pahimmilta tulvilta. Suomessa on uutistoitu pahoista tulvista Keski-Vietnamissa ja erityisesti Huessa. Joidenkin uutistoimistojen mukaan Huessa ei ole yhtaan suomalaisturistia. Mutta meitahan on taalla yhdeksan!!

Nyt olemme aloittaneet harjoittelun lastenosastolla, Central Hospitalissa. Tositoimiin paasemme vasta ensi viikolla, sita siis odotellessa.

Psykan harjoittelu

Ennen lomailua ehdimme tutustua psykiatriseen osastoon 3 paivaa. Osasto oli kuin suoraan 50-luvulta. Psykiatrisella osastolla Vietnamissa ei hoideta potilaita. Vietnamissa annetaan potilaille oikeastaan vain sahkoshokkihoitoa, laakehoidon lisaksi. Kaikilla potilailla on sama ilme; tuijoittava katse tyhjyyteen. Paasimme nakemaan sahkoshokkihoidon: potilaalle annetaan 110 volttia sahkoa n. 10 sekunnin ajan. Potilaalta lahtee taju kankaalle ja taman jalkeen seuraava potilas sisaan. Osasto oli allottava, koska seinat olivat likaiset ja kaytavilla haisi kusi. Muutama laakari osasi puhua hyvaa englantia, joten tyopaiva taittui mukavasti heidan kanssaan jutellen.

same same but better

Opiskelijat halusivat vieda meidat "kahville", koska lopetimme synnarilla.











Meille tarjottiin jotain ihmeellista juomaa, mika oli valmistettu kai jostain merilevasta... tai ainakin jotain sinnepain :)














Synnarilla hoitsuopiskelijoiden kanssa.










Marja pikkuisen tyttolapsen kanssa.

Now that it's raining more than ever....

Tulvan jalkeen.





















Ruokaa odotellessa Cargossa.








Tulvan yli on yritettava paasta mahdollisimman kuivana :)







Viikonloppu Hoi Anissa.

Torstaina tyopaivan jalkeen lahdimme viettamaan pidennettya viikonloppua Hoi Aniin. Matkustimme bussilla, missa oli makuupaikat! Siina olisi voinut ottaa vaikka nokoset, mutta matka kului nopeasti upeita maisemia katsellen. Matka kesti noin 4 tuntia ja puolessavalissa pidettiin puolen tunnin tauko.










Tasta alkaa 8 km pitka tunneli vuoren sisalla. Kuvasta voi bongata myos meidan kuskin :)





Kun saavuimme Hoi Aniin, meita oltiin vastassa hotellista, mihin olimme varanneet huoneen. Respan tytolla oli kyltti, jossa luki "EMILIA RAVI". Eli Kaisan toinen nimi ja Marjan sukunimi. Meidan Huen hotellin tyyppi ei muistanut meidan nimista mitaan muuta kun oli varannut huoneen. :)

Kun saavuimme hotelliin, meille sanottiin etta siella ei olekaan vapaita huoneita. He kuitenkin sanoivat etta voimme viettaa yhden yon toisessa samaan ketjuun kuuluvassa hotellissa halvempaan hintaan. Suostuimme tahan ja hotelli maksoi taksit edestakaisin. Toinen hotelli oli kuitenkin aivan karsea laava. Ajattelimme etta tassa tarvitsee olla vain yksi yo. Allottavinta oli likaiset moskiittoverkot, mitka roikkuivat sankyjen ylapuolella. Ja tosiaan siella oli vain kaksi sankya ja meita oli kuitenkin kolme. Kaisa uhrautui nukkumaan lattialla :) Perjantaiaamuna vaihdoimme takaisin alkuperaiseen hotelliin ja se oli onneksi parempaa tasoa. Siella oli myos paljon reppureissaajia.


Tassa kuvassa neljan tyton "siisti" hotellihuone...






Sannamarin saavuttua Hoi Aniin lahdimme teettamaan vaatteita. Siinahan kavi juuri niin kuin voi kuvitella jos paastaa 4 shoppailuhullua yhtaaikaa teettamaan halvalla vaatteita. Yhteensa 40 vaatekappaletta lahti tyttojen mukaan. Marja teetti 3 mekkoa, hameen, topin, shortsit, caprit, pitkat housut, 2 bikinit seka villakangastakin. Kaisa teetti 2 mekkoa, 2 hametta, 2 housut, shotsit ja villakangastakin. Molemmilla meni rahaa alle 100 euroa. Uskomatonta miten halpaa.

Hoi An tunnetaan siis raatalikaupunkina ja siella oli todella paljon turisteja. Taysin erilainen kaupunki kuin Hue. Valilla tuntui, etta turisteja oli enemman kuin paikallisia. Siella oli myos paljon hyvia lansimaisia ravintoloita ja todella hyvaa ruokaa! Ei taalla ainakaan laihtumaan paase :)

Koko torstain ja perjantain satoi vetta. Kurjaa :( Mutta se ei estanyt meita millaan tavalla tutustumasta kaupunkiin. Sadetakit vain paalle ja menoksi.