aika loppuu kesken

Lomaviikon jalkeen on taas tapahtunut kaikenlaista. Oli kylla ihanaa taas palata takaisin Hueen, koska kaupunki tuntuu niin omalta ja oli mukavaa nahda ystaviamme pitkasta aikaa. Marja ja Sannamari saivat heti 'tatuoinnit' kasivarsiin :)

Aloitimme tyoskentelyn lastenosastolla , mutta meita ohjaava laakari halusi meidan tutustuvan ja oppivan pediatriasta enemman teoriassa. Saimme valtavan suuren kirjan luettavaksi, mutta englanninkielista opusta oli todella vaikea lukea. Paatimme opiskella asiat aiheen mukaan suomeksi.

Meille tuli viikonloppuna 2 kuukautta tayteen Vietnamissa. Aloimme jo viime viikolla heti loman jalkeen suunnittelemaan koko suomiporukalle bileita sen kunniaksi. Paatimme varata meidan hotellin ylimmasta kerroksesta penthouse-huoneen. Huone oli tilava meille kaikille ja sielta loytyi syos valtavan iso parveke.

Alkuillaksi olimme varanneet poydan ja tehneet ruokatilaukset valmiiksi tuttuun intialaiseen ravintolaan. Olimme kutsuneet pirskeisiin myos suomalaisen tyton, jonka olimme tavanneet aiemmin paivalla. Me ollaan oltu jo pari kuukautta Vietnamissa emmeka aiemmin ole tormanneet suomalaisiin turisteihin. Mutta nyt parin viikon aikana olemme nahneet yhteensa 12 suomalaista eri puolilla Vietnamia.





Sunnuntaina menimme Tramin kanssa tutustumaan lisaa Huen turistikohteisiin. Kavimme kahdella kuninkaallisella haudalla. Tram opiskelee siis turistioppaaksi ja haluaa nayttaa meille paikkoja. Onkohan hyva juttu jos turistioppaalla on autossa matkapahoinvointia?? Kavimme kiertueen jalkeen syomassa Tramin kotona ja illaksi meille oli muita suunnitelmia. Ystavamme Quy ja Viet veivat meidat kahvilaan Citadelin sisapuolelle. Kahvilassa oli krokotiili ja apina.

Maanantai-iltana menimme porukalla laulamaan karaokea. Taalla on hieman erilaista tuo touhu. Taalla varataan ryhmalle yksityisesti huone jossa on singstar-tyyppiset karaokevehkeet. Musiikki soi todella kovaa ja laulusuorituksen jalkeen saa pisteet ruudulle.

Talla viikolla teime kierroksen lastenosastolla, mutta emme varsinaisesti tehneet toita. Tanaan olimme konferenssissa, mika oli tarkoitettu lahinna laakareille. Ei siella ollut muita opiskelijoita. Siella oli eurooppalaisia professoreja luennoimassa ja meilla oli sellainen tunne etta olemme aivan vaarassa paikassa. Professorit ja luennon kuuntelijat olivat pukeutuneet pukuihin ja jakkuihin. Meilla oli perus rennot vaatteet... Valitauolla tarjoiltiin kahvia ja pasteijoita ja mekin paasimme osingoille. Loppuseremonian jalkeen oli luonastarjoilu. Aamun luentojen jalkeen kavimme hotellilla paikkareilla ja palasimme toiselle luennolle iltapaivaksi.