Reissuviikko

Paatimme tyttojen kanssa lahtea viettamaan lomaa Pohjois-Vietnamiin. Parasta lomailussa on se, etta ei tee mitaan suunnitelmia eika varaile etukateen mitaan. Meidan oli tarkoitus lahtea lomareissulle heti perjaintaina toiden jalkeen, mutta suunnitelmat muuttuivat heti alkuunsa. Marja tuli kipeaksi, kuume nousi lahes 40 asteeseen joten oli jaatava Hueen muutamaksi paivaksi. Kaisalla oli myos kuumeinen olo sunnuntaina, mutta maanantaina paatettiin lahtea reissuun vaikka osalla porukasta oli viela aika heikko olo.

Lahdimme siis maanantai-iltana kuuden aikaan sleeping bussilla kohti Hanoita. Meilla ei ollut tassa vaiheessa viela muita suunnitelmia. Kun saavuimme Hanoihin tapasimme eraan hotellin tyontekijan, jonka hotellista pystyi varaamaan matkoja eripuolille Vietnamia. Han lupasi maksaa taksin hotellille Hanoin keskustaan. Ja tamahan kavi meille oikein hyvin.

Hotellin yhteydessa oli travel agency ja saimme varattua siita sopivasti pakettimatkan Halong Baylle. Juuri meidan tuurilla matka Halong Baylle lahti parin tunnin kuluttua saapumisestamme. Varasimme Deluxe-paketin (alle 100$), eli kaikkein kalleimman, mutta olemme erittain tyytyvaisia valintaan. Kaikki oli mahtavaa, ja kaikki meni nappiin. Taydellista. Toisaalta ajatellen meilla tytoilla oli hauskaa koko ajan, etta ei viitsitty nipottaa turhista.

Lahdimme Hanoista minibussilla Halong Baylle. Matka kesti n. 3-4 tuntia. Samalla reissulla oli tosi hyvia tyyppeja, mika auttoi matkan onnistumista. Reissulla oli mm. mukavia amerikkalaistyttoja seka australialaisperhe, johon kuuluu aiti, isa ja 4 poikaa. Pojat olivat 17-24 -vuotiaita. 4 tunnin minibussimatkan (ja muutaman hauskan hetken) jalkeen suunnistimme laivalla kohti Cat Ba kansallispuistoa. Kavimme tippukiviluolassa seka uimassa kunnon tursimorannalla. Ilta ja yo vietettiin laivassa.

Seuraavana aamuna lahdimme varhain kanotoimaan. Kaisan ja Marjan yhteispeli ei oikein toiminut kanootin kanssa. Mutta hauskaa silti oli. :) Hermot vain meinasi valilla palaa......

Kanotoinnin jalkeen lahdimme pyorailemaan vuorille. Mahtavat maisemat! Pyorailimme n. 6km. Pyoralenkin jalkeen takaisin laivaan ja matka jatkui kohti Monkey Islandia (Apinasaari). Saarella oli villeja apinoita ja otimme niista paljon kuvia. Infoboy kaski olla menematta liian lahelle, koska apinat olisivat voineet kayda paalle.

Soimme koko Halong Bay -reissun ajan vain meren antimia, maistoimme jopa mustekalaa!! Mutta suurimmaksi osaksi emme tienneet, mita soimme. :)

Seuraavaksi yoksi meille oli varattu hotelli Cat Ba -saarelta. Hotelli oli saaren paras. Siina oli vissiin 13 kerrosta ja upeat nakoalat. Illalla lahdimme aussipoikien ja amerikkalaistyttojen kanssa viettamaan iltaa.

Jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan pakotimme pojat laulamaan australian kansallislaulun koko yleisolle. Naytimme ensin itse esimerkkia laulamalla Maamme -laulun. :) Tormasimme Cat Balla pariin suomalaispoikaan, jotka antoivat meille suomalaisvahvistusta lauluesitykseen. Rohkeimmat uskaltautuivat maistamaan myos vietnamin kuuluisaa riisiviinaa, jota tarjoiltiin shottilaseista ja jonka tarjoilija kaatoi epamaaraisesta kanisterista tiskin alta!!!!!!!! Uskaliaimmat kavivat keskella yota myos uimassa.

Seuraavana paivana alkoi matka takaisin kohti Hanoita. Talla kertaa minibussi oli aivan tapotaynna ihmisia, joten 3 tuntia, vasyneena istuen, liian pienilla penkeilla, oli tuskaista. Meidat jatettiin minibussissa ensimmaisena pois Hanoissa, koska infoboy kertoi meilla olevan kiire
lentokentalle. Me olimme vain, etta HA?!?!! :) Laskimme, etta 8 paivan reissulla olimme vain 3 yota hotellissa, muut yot vietimme joko junassa, laivassa tai bussissa. Eli lentokone on ainoa kulkuvaline, jota emme kayttaneet :)

Hanoissa varasimme samantien matkan kohti Sapaa. Lahdimme siis yojunalla jatkamaan matkaa. Olimme Lao Cain juna-asemalla n. 5 aamulla. Lao Cai sijaitsee Pohjois-Vietnamissa, aivan Kiinan rajalla. Olemme siis kayneet 500 metrin paassa Kiinasta!! Matka jatkui Lao Caista minibussilla Sapan vuoristokylaan. Sinne oli matkaa 38 kilometria.

Heti aamusta lahdimme kavellen pieneen kylaan, vuorten juurelle. Matkaa taitettiin 6 km. Oppaamme kertoi, etta Sapassa on yhden paivan aikana 3 vuodenaikaa. Aamulla on todella kylma, sitten sataa ja lopulta on ihan lamminta. Koitapa tassa saassa sitten pukeutua oikein! :) Sapassa tarvitsimme siis myos pitkia vaatteita, koska aamuisin oli vain 12 astetta. Meidan harmiksemme satoi melkein koko ajan vetta. Mutta smurffipuvut paalla oli hauska taittaa matkaa. Siis meilla kaikilla oli samanlaiset sadeviitat. :)

Pienessa kylassa alhaalla oli upea vesiputous ja kavimme katsomassa paikallisten teatteriesitysta. Onhan se alaspain meno helppoa, mutta kaiken jalkeen taytyi kiiveta takaisin ylos ja hotellille. Loppu paiva oli vapaata ja rentoa oleskelua. Paatimme lahtea tutustumaan kaupunkiin. Mukaan tarttui huiveja ja rannekoruja. Rankan paivan jalkeen menimme ajoissa nukkumaan ja ihanien paksujen peittojen alle.

Hyvin nukutun yon jalkeen lahdimme seuraavana aamuna trekking -reissulle. Talla kertaa vaelsimme vuoristossa 11 km. Oli muuten jalat hieman kipeina seuraavana paivana. Valilla kuljimme pienia kuraisia kinttupolkuja pitkin ja valilla ylitimme horjuvia siltoja. Valilla tuntuu, etta me tyton harrastamme taalla juuri niita extreme -lajeja, joita DIAKin vakuutus ei korvaa... Tallakin reissulla satoi vetta ja tiet seka tytot olivat todella kuraisia. Sannamari oli ainoa meista, joka vetaisi tyylikkaat lipat kuravelliin. Muilla oli ainoastaan jalat kurassa. Kavimme hotellilla hieman puhdistautumassa ja matka jatkui taas yojunalla Hanoihin. Olimme siis koko reissun ajan liikkeessa. Emme pitaneet mitaan rentoa lomaa, vaan yritimme ottaa kaiken irti Pohjois-Vietnamista, minka vain kerkesimme.

Sapan jalkeen paatimme olla yhden yon hotellissa Hanoissa. Meilla oli siis 2 paivaa aikaa tutustua Vietnamin paakaupunkiin. Kavimme tutustumassa Ho Chi Minh -museoon seka kilpikonna lampeen. Illalla kavimme tottakai Bia Hoi Cornerissa juomassa maailman halvinta kaljaa (3000 dongia lasi, siis 13 senttia). Pahaa litkua se oli, mutta olihan se testattava.

Toisena paivana kavimme katsomassa Water Puppet Theater -esityksen. Se on kuuluisa nukketeatteriesitys veden paalla. Siella soitettiin vietnamilaista kansanmusiikkia. Esitys kesti n. 45 min. Enempaa ei varmaan oltais jaksettukaan katsoa, kun vasyneita oltiin. Mutta todella mielenkiintoista. Sitten taas matkustettiin sleeping bussilla takaisin Hueen.

Olemme kuulleet, etta taalla Vietnamissa on ollut pahoja tulvia. Ihmisia on kuollut ja monet ovat jaaneet kodittomaksi. Itse olemme saastyneet pahimmilta tulvilta. Suomessa on uutistoitu pahoista tulvista Keski-Vietnamissa ja erityisesti Huessa. Joidenkin uutistoimistojen mukaan Huessa ei ole yhtaan suomalaisturistia. Mutta meitahan on taalla yhdeksan!!

Nyt olemme aloittaneet harjoittelun lastenosastolla, Central Hospitalissa. Tositoimiin paasemme vasta ensi viikolla, sita siis odotellessa.