It's okay, no problem.

Paatimme ottaa neuvosta vaarin ja kirjoittaa vahan useammin tata blogia. Nyt ei ole mitaan mainittavaa tapahtunut. Vedet ovat valuneet viemareihin kaduilta ja tanaan paistoi jopa aurinko! Kati ja Marja kavivat 4 tahden hotelilla ottamassa aurinkoa ja pulikoimassa altaassa. Neidit nukahtivat aurinkoon, mutta onnekseen he eivat palaneet. Otimme perjaintain vapaaksi ja lahdemme Hoi Aniin, Huen viereiseen kaupunkiin. Siella aiomme teettaa vaatteita ja pitaa vahan lomaa. :) Hoi Aniin on noin 3-4 tunnin matka.

Toissa olemme taas nahneet leikkauksia ja meitakin pyydettiin osallistumaan leikkaukseen. Taalla ei ole mitenkaan epanormaalia, etta yhdessa leikkaussalissa on kaksi leikkausta samaan aikaan ja pienessa huoneessa on lisaksi kymmenia ihmisia. Voitte kuvitella kuinka vaikeaa isojen suomalaisten on vaistella siella ketterasti liikkuvia vietnamilaisia! Esimerkiksi eilisessa leikkauksessa oli 3-vuotias poika ja keisarinleikkaus.

Olemme olleet kolmena paivana kuuntelemassa jenkkilaakareiden luentoja. Ne ovat olleet mielenkiintoisia, koska olemme saaneet kuulla hyvaa englantia. Toisaalta asiat olivat jo itsestaanselvia. Meilla Suomessa asiat ovat samalla tasolla ellei paremminkin kuin jenkkilassa.